Suurin osa ongelmallisesti pelaavista tuntee häpeää ja syyllisyyttä pelaamisestaan ja sen seurauksista. Mikä erottaa syyllisyyden häpeästä? Miten syyllisyyden tunnetta pystyy käsittelemään? Pitääkö syyllisyyden tunteesta päästä täysin eroon vai onko ihan hyvä asia, että tunnemme tietyistä asioista syyllisyyttä? Tässä Tiltin työn arkea -blogikirjoituksessa Tiltin Katri pysähtyy näiden kysymysten äärelle.
Kun lähdin etsimään tietoa syyllisyydestä, havaitsin useamman kerran, että syyllisyys ja häpeä menevät sekaisin. Se ei ole ihme, sillä ne usein muodostavat tunnemöykyn, jossa saattaa vielä lisänä olla ahdistusta ja masennusta. Minä määrittelisin asian niin, että häpeä liittyy siihen, millainen ajattelen ihmisenä olevani ja syyllisyys taas liittyy siihen, mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä.
Mistä syyllisyys kumpuaa?
Kun käsittelimme aihetta teemavertaisringissä, yksi osallistujista sanoi, että kyetäksemme tuntemaan syyllisyyttä, meillä pitää olla empatiakykyä. Jos meille on yhdentekevää, mitä oma toimintamme aiheuttaa muissa ihmisissä, emme pysty kokemaan myöskään syyllisyyttä. Siksi syyllisyyden tunne parhaimmillaan antaa meille uutta suuntaa ja energiaa toimia toisin, niin ettei toimintamme aiheuta muille haittaa.
Omaa syyllisyyden tunnetta on hyvä tutkiskella. Koenko syyllisyyttä jostain, jota tein/jätin tekemättä? Vai koenko syyllisyyttä jostain, mihin minulla ei ollut lainkaan mahdollisuutta vaikuttaa? Onko kokemani tunne lainkaan syyllisyyttä vai onko se mennyt jo häpeän puolelle? Jos syyllisyyden tunteeseen jää ajatuksissaan pyörimään, se saattaa muuttua häpeäksi.
Mitä syyllisyydelle voi tehdä?
Miten syyllisyyden tunnetta voisi lieventää? Koska syyllisyys kohdistuu tekoihin/tekemättä jättämisiin, mahdollisuus sen lieventämiseen on ihan konkreettisessa toiminnassa. Menneisyyttä ei voi muuttaa edes syyllisyydessä kieriskelemällä, mutta tulevaisuudessa on aina mahdollisuus tehdä jotain toisin. Kun olet tutkiskellut syyllisyyden tunnettasi, löytänyt sen, mistä tunnet syyllisyyttä, seuraavaksi kannattaakin miettiä, mitä jatkossa teet toisin. Jos alkuperäinen teko/tekemättä jättäminen tuntuu niin suurelta asialta, että täysin toisin tekeminen tuntuu mahdottomalta, kannattaa tämäkin asia pilkkoa pienempiin askeliin. Ydinasia on se, että aktiivisesti toimit ja teet asioita.
Ongelmallisesti pelaaville tässäkin asiassa piilee haaste, johon monet törmäävät. Kun pelaaminen on tullut läheisille ilmi, voi viedä pitkän aikaa ennen kuin he uskovat, että pelaaja todella yrittää toimia toisin kuin aikaisemmin. Samanaikaisesti pelaaja kaipaisi palautetta siitä, että toimii toisin ja tekee töitä ongelman poistamiseksi. Pahimmillaan pelaajan syyllisyyden tunteet vain kasvavat ja kun oikein toimiminen ei tule avoimesti huomatuksi, syyllisyys voi taas kääntyä häpeäksi (en ole normaali, enkä koskaan pääse pelaamisesta eroon) tai syyllisuuden tunne ja epäoikeudenmukaisuuden tunne saattavat muuttua vihaksi. Kummallakin osapuolella on oikeus omiin tunteisiinsa, mutta ne olisi ehkä helpompi kestää ja käsitellä, kun tietää mistä ne kumpuavat.
Syyllisyys on mahdollisuus?
Syyllisyyden tunne mahdollistaa siis sen, että heräämme näkemään omat tekomme/tekemättä jättämiset ja niiden seuraukset muille. Se antaa myös mahdollisuuden toimia jatkossa toisin ja paremmin. Kukaan meistä ei pysty elämään elämäänsä niin, ettemme löytäisi omista teoistamme sellaisia, joista tunnemme syyllisyyttä. Tämäkin tunne on hyvä ja elämäämme helpottava, kun opimme käsittelemään sitä ja tunnistamaan, mitä syyllisyys meille yrittää kertoa. Lopullisesti se kääntyy hyväksi asiaksi, jos vielä kykenemme muuttamaan toimintaamme niin, ettei siitä seuraa haittaa muille tai itsellemme.
Kirjoittaja: Katri
Tiltin tiimiläisten esittelyt »
Muita Tiltin työn arkea -blogikirjoituksia:
Moni kantaa häpeää – miten sitä voisi lievittää? »
