Tiltissä käyvät rahapelaajat voi jakaa karkeasti kahteen joukkoon: niihin, jotka kamppailevat rahapelaamisen lopettamisen kanssa ja niihin, jotka ovat lopettaneet rahapelaamisen. On ehkä helpompi ymmärtää, miksi ihminen kaipaa tukea pelaamisen lopettamiseen, mutta miksi tarvitaan tukea pelaamattomuuden ylläpitämiseen?
Kaikissa riippuvuutta aiheuttavissa toiminnoissa olisi todella yksinkertaista, jos vain toiminnan lopettamisella kaikki ongelmat olisivat ohi. Liian usein olen kuullut tarinan siitä, kuinka joku onnistui olemaan vuosia pelaamatta ja sitten miltei huomaamatta pelaaminen oli alkanut uudelleen ja johtanut entistä suurempiin ongelmiin.
Milloin siis voi olla varma, ettei ala uudelleen pelaamaan?
Ehkä sataprosenttisen varma ei voi olla koskaan. Rahapelaaminen voi olla niin hyvin opittu tapa esimerkiksi stressin purkamiseen, että se pulpahtaa pintaan vuosienkin jälkeen. Siksi olisi tärkeää, että jokaisella joskus ongelmallisesti pelanneella olisi joku läheinen tai tukemistaho, jolle voisi aina puhua peliajatusten pulpahdellessa pintaan. Itse ajatukset eivät vielä ole katastrofi tai suuri häpeä. Olisi ihme, jos paljon pelanneelle ei koskaan heräisi näitä ajatuksia toipumisen aikana. Merkityksellistä on se, miten niiden kanssa selviää – johtavatko ne pelaamattomuuden vahvistumiseen tai pelaamisen uudelleen aloittamiseen.
Keskeinen asia pelaamattomuuden ylläpitämisessä on omasta hyvinvoinnistaan huolehtiminen ja sen tunnistaminen, mikä itsellä herättää peliajatuksia. Mitä ahdistuneempia, väsyneempiä, yksinäisempiä ja nälkäisiä olemme, sitä vaikeampi meidän on pitää houkuttelevat ajatukset esimerkiksi pelaamisesta aisoissa. On tärkeää tunnistaa, mikä herättää peliajatuksia, jotta voi toimia toisin tilanteissa, joissa aiemmin on aloittanut pelaamisen.
Voisiko näkökulman vaihtamisesta olla apua? Sen sijaan, että yritetään ennaltaehkäistä retkahdusta ja koko ajan pelätään niin käyvän, voitaisiin rakentaa pelaamatonta elämää ja hakea tukea pelaamattomuuden ylläpitämiseen.
Ei vaihdeta riippuvuudesta toiseen, jookos?
Kun keskittyy yhden tietyn toiminnan lopettamiseen, saattaa syntyä tilanne, jossa alkuperäiseen ongelmaan ei päästä käsiksi ja yksi ongelmallinen toiminta korvautuu toisella yhtä haitallisella. Tiltissä on ollut näkyvissä alkoholin käytön lopettamisen jälkeen alkanut rahapelaaminen. Kaikissa palveluissa, joissa käsitellään riippuvuutta aiheuttavia asioista, oli ne päihteitä tai toimintaa, pitäisi pystyä katsomaan ihmisiä kokonaisuuksina, eikä vain päihde- tai rahapeliongelmaisina.
Apua ja tukea tarvitaan toki toiminnan lopettamiseen. Silti merkityksellisempää on se, miten ihmistä autetaan ja tuetaan muokkaamaan itselleen sellainen elämä, josta selviytyäkseen hän ei tarvitse päihteitä tai rahapelejä.
Miten pelaamattomuutta voi tukea?
Tärkein asia pelaamattomuuden tukemisessa on se, että aina löytyy paikka, johon voi mennä tarpeen tullen puhumaan ammattilaisten tai vertaisten kanssa. Voisimme heittää romukoppaan ajatuksen siitä, että riippuvuutta aiheuttavissa asioissa pitää aina käydä pohjakosketuksen kautta. Mikään asia ei ole liian pieni puhuttavaksi. Mikään ongelma ei ole liian pieni, jotta siitä ylipääsemiseksi ei voisi hakea itselleen tukea.
Kun sitten koittaa se päivä, jolloin pelaaja voi todeta, että ei enää tarvitse pelaamista mihinkään, aletaan olemaan voiton puolella. Elämä on kuitenkin arvaamatonta ja siksi Tilttiinkin saa tulla aina, kun siltä tuntuu. Vaikka tankkaamaan vähän varmuutta siitä, että pelaamattomuuden polku on se, jolla haluaa pysyä.
