Luottamus on Tiltin työssä vakioaihe. Me puhumme paljon luottamuksen menettämisestä ja palauttamisesta niin pelaajien kuin läheistenkin kanssa. Lisäksi monen pelaajan ja läheisen pitää palauttaa myös luottamus itseensä. Mutta mitä luottamus on?
Opiskeluissani mietimme viimeksi yhdessä, mitä luottamus on. Päädyin lopulta yksinkertaisesti siihen, että luottamus on odotuksia. Meillä on omat odotuksemme eri konteksteille, esimerkiksi kun olemme kotona, koulussa tai työpaikalla. Meillä on odotuksia siihen liittyen, missä ammatissa kohtaamme ihmisiä. Lisäksi meillä on paljonkin odotuksia, jotka kohdistuvat ystäviin, sukulaisiin ja läheisimpiin ihmisiin. Mitä paremmin tunnemme toisemme sitä enemmän ja tarkempia odotuksia meillä on toisiamme kohtaan. Usein nämä odotukset ovat myös ääneen lausumattomia, jotain sellaista, jonka ajattelemme olevan itsestään selvää.
Mitä tapahtuu silloin, kun luottamus särkyy ja se pitäisi rakentaa uudelleen? Mitä tarkkaan ottaen lähdemme rakentamaan? Tässä kohtaa olisi tärkeää puhua siitä, mitä toisiltamme odotamme. Minkä meidän mielestämme pitäisi muuttua, jotta voisimme taas luottaa toisiimme? Myös sitä pitäisi miettiä, miksi en voi luottaa itseeni ja mitä voisin tehdä, saadakseni takaisin luottamuksen itseeni? Mitä oikein odotan itseltäni?
Ongelmallisesti rahapelejä pelaavan kohdalla on helpointa aloittaa rahankäytöstä ja siitä, että haitallinen pelaaminen loppuisi. Keskeinen odotus niin läheisiltä kuin pelaajalta itseltäänkin on myös se, että valehteleminen loppuisi. Mitä muita odotuksia kohdistuu pelaajaan?
Kuuntelin jo toipuneiden pelaajien kertomuksia ja niissä toistui kuvaus siitä, kuinka kiivaimman pelaamisen aikana he eivät olleet läsnä läheisilleen. He olivat poissaolevia ja ehkä vihaisen oloisia. Heitä ei kiinnostanut se, mitä läheisille kuului tai mitä perheessä tapahtui. Jospa tämä onkin se asia, joka haavoittaa kaikkein eniten pelaajan läheisiä ihmisiä. Läheiset ovat muuttuneet näkymättömiksi, ihmisiksi, joille ei puhuta saati jaeta omia asioita?
Voisiko olla niin, että luottamuksen takaisin saamiseksi, toipuvan pelaajan pitäisi olla läsnä perheelleen ja läheisilleen? Tämä voi toipumisen alkuvaiheessa olla hyvinkin hankalaa, kun kaikki pelaamisesta seuranneet ikävät asiat pyörivät päässä ja vievät suuren osan käytettävissä olevasta energiasta. Läheisiä ihmisiä varmasti aluksi helpottaa jo tieto siitä, mitä on todella menossa. Mutta etäisen ja poissaolevan ihmisen auttaminen ja tukeminen on todella haastavaa ja kokemus siitä, ettei ole merkityksellinen toiselle saattaa jopa vahvistua.
Luottamus on odotuksia ja on aivan kohtuullista odottaa, että meille läheisimmät ihmiset ovat läsnä ja kuuntelevat meitä. Kriisin keskellä läsnäoleminen toiselle voi olla miltei mahdotonta ja siksi olisikin hyvä hakea kuunteluapua kaikille osapuolille. Kun oman ahdistuksensa saa sanoitetuksi toiselle ihmiselle, joka kuuntelee ja on läsnä, kotona voi olla helpompi kuunnella myös läheisiä.
Jos sinulla on kokemus läheisessä ihmissuhteessa luottamuksen rikkoutumisesta, mitkä olivat juuri ne omat odotuksesi, jotka eivät toteutuneet? Mikä toteutumattomista odotuksista haavoitti sinua kaikkein eniten ja miksi? Onko sinulla sellaisia odotuksia itseäsi kohtaan, jotka eivät toteudu? Millä lailla kaikki nämä odotukset voisivat toteutua, mitä voisit tehdä, jotta ne toteutuisivat? Onko osa odotuksista mahdotonta toteuttaa?
