Hieno päätös, varsinkin jos pelaamisesi on tuottanut sinulle haittaa pitkän aikaa. Oletko aikaisemmin yrittänyt lopettaa? Jos olet päättänyt ja silti päätynyt taas pelaamaan, oletko miettinyt, mitä sinun pitäisi tehdä, jotta pystyisit olemaan pelaamatta?
Päätös ja oma halu lopettaa ovat tosi tärkeitä perustuksia muutokselle. Silti pelaamattomuus ja toipuminen saattavat jossain vaiheessa tuntua täysin tavoittamattomilta. Vaikka kuinka haluaisit olla pelaamatta, saatat löytää itsesi pelaamasta ja tilanteesta, jossa kaikki rahasi ovat taas kadonneet nettikasinon kitaan. On tärkeää ymmärtää, että mitä pitempään on pelannut sitä enemmän usein pitää tehdä tietoisesti töitä, jotta pelihalu pysyy hallinnassa.
Usein palveluihin hakeudutaan vieläkin silloin, kun tuntuu, ettei mitään muuta enää ole tehtävissä. Kaiken pelastavaa voittoa on haettu pitkän aikaa ja vaikka ”voitto” on joskus osunut kohdalle, se on valunut takaisin pelintarjoajalle. Tilanne on ristiriitainen. Motivaatio lopettaa saattaa olla 150 prosenttia, mutta jaksaminen pelaamattomuuden eteen tehtävään työhön todella alhainen. Sekaisin oleva elämä, huono taloudellinen tila, ihmissuhdeongelmat, unettomuus, huonosti syöminen, ahdistus, masennus, suuttumus, paniikki ja häpeä – kaikki yhtenä ryppäänä, ei ole paras mahdollinen pohja muutoksen tekemiselle. Siksi vain päätös lopettaa, ilman suunnitelmaa siitä mitä pitää tehdä, ei yleensä riitä.
Pelaamisen lopettaminen on suuri muutos peliongelmasta kärsivän elämässä. Usein pelaaminen on täyttänyt suuren osan hereilläoloajasta (ja joskus unien kautta myös nukkumisesta). Pelaaminen ei ole mielessä vain silloin, kun pelaa. Myös pelaamaan lähtemisen, pelirahan saamisen ja pelaamisen salailun miettiminen on osa pelaamista. Siksi on epärealistista odottaa, että vain päätös lopettaa pelaaminen, lopettaisi myös pelaamisen ajattelun. Palaaminen samanlaiseen aikaan kuin mitä eläminen oli ennen peliongelmaa, on myös houkutteleva ajatus. Toipuminen kuitenkin vaatii aina jotain muutoksia elämään, pieniä tai suuria.
Useimmille peliongelma tuo mukanaan toisenkin haitallisen tavan toimia: salailun ja valehtelemisen. Rehellisyys itselle ja muille on toipumisen kivijalka. On tärkeää, että heti toipumisen alkuvaiheessa jokaisella pelaajalla olisi joku paikka tai ihminen, jossa voisi avoimesti kertoa elämästään ja ajatuksistaan. On ymmärrettävää, että läheisiä halutaan säästää toipumisprosessin ei niin onnistuneista kohdista. Salailu saattaa olla se ensimmäinen askel kohti retkahdusta, ensimmäinen askel takaisin kaoottiseen elämään.
Salailuun saattaa liittyä se, ettei halua kertoa läheisille omista peliajatuksistaan. On kuitenkin normaalia, että pitkään ja paljon pelanneilla on ja tulee olemaan peliajatuksia. Sen sijaan, että ne yrittäisi unohtaa olisi parempi tutkia, mistä ne tulevat. Aktiivinen työ omien triggereiden (asioiden, jotka herättävät peliajatuksia) ja peliajatusten tunnistamiseksi, auttaa taistelemaan retkahduksia vastaan.
Kaikilla on oma polkunsa kohti pelaamatonta elämää. Siksi me apua ja tukea tarjoavat ammattilaisetkaan emme heti tiedä, mikä auttaa ketäkin. Toipuminen on prosessi, jonka aikana oppii paremmin tuntemaan itsensä ja sen, mitä tarvitsee, jotta pelaamattomuus mahdollistuu. Vaikka toipumisen eteen tehtävä työ tuntuu raskaalta ja elämä aluksi ehkä siltä, että kaikki menee vain pahempaan suuntaan, kannattaa työ tehdä ja auttaa sillä lailla itseään. Oman itsensä tunteminen ja itselle merkityksellisen elämän muokkaaminen antaa vankan pohjan paremmalle tulevaisuudelle.
Toipumistyötä ei tarvitse tehdä yksin. Meiltä Tiltistä saat tukea ja tietoa omaan toipumisprosessiisi.
Tervetuloa 😊 !
