Rahapeliongelmien kanssa kamppaileville ja heidän läheisilleen tarkoitetun Espoon Tiltin iltapäivä on täynnä keskustelua, kipeitä tunteita ja toivon pilkahduksia. Illan päättyessä kävijän olo on huojentuneempi, mutta matka toipumiseen on usein myös pitkä ja uuvuttava.
KUN VAALEAN, Espoon Pohjois-Leppävaarassa keskellä kerrostaloja sijaitsevan puutalon ovesta astuu sisään, lehmänkello kilahtaa ilmoittaen tulijasta. Äänimerkki on tärkeä. Silloin myös yläkerrassa kuullaan, kun ovi käy.
Olen saapunut viikoittaiseen työvuorooni Espoon Tilttiin avaamaan ovet. Pian jälkeeni työparini Hanna Karmakka-Asare saapuu. Pääsemme kantamaan yläkertaan kahvitarvikkeita ja esitteitä omasta kaapistamme, jolle Espoon A-kilta Hykaa ry ystävällisesti antoi paikan päiväkeskuksenaan toimivan talon alakerrasta.
Yhteistyö Espoon A-killan kanssa on ollut alusta asti mutkatonta. A-kilta otti Tiltti-toiminnan avosylin vastaan kesällä 2021. Kilta tarjosi tilat käyttöömme yhdeksi illaksi viikossa. Pääsimme käynnistämään toiminnan syyskuun alussa, ja päiväksi vakiintui jo alussa tiistai-iltapäivä kello 16–18.
Sininauhaliitossa kehitetty Tiltti-toimintamalli on toiminut Helsingissä jo 12 vuotta. Toiminta laajeni Espooseen osana A-klinikkasäätiön koordinoimaa Yhteispelillä!-hanketta. Espoossa ei ole aiemmin ollut vastaavaa ongelmallisesti rahapelaaville ja heidän läheisilleen suunnattua matalan kynnyksen toimintaa.
ILTAPÄIVÄ käynnistyy kahvin ja teen laitolla, asiakastyöhön rauhoittumalla ja muistutuksilla someen, että olemme auki taas tänään. Jokainen Tiltin iltapäivä on omanlaisensa. Koskaan ei voi tarkalleen tietää, kuka ovesta tänään saapuu.
Ongelmalliseen rahapelaamiseen liittyy paljon häpeää ja halua salata pelaamisen tilanne.
Edellisellä viikolla on saattanut tulla esimerkiksi Espoon aikuissosiaalityöstä puhelu, jossa sosiaalityöntekijä kertoo ohjaavansa asiakkaan Tilttiin. Varmuutta siitä, tuleeko hän paikalle tänään, ei ole. Ongelmalliseen rahapelaamiseen liittyy paljon häpeää ja halua salata pelaamisen tilanne, mikä nostaa kynnystä hakeutua avun pariin.
PAIKALLE SAAPUU seuraavaksi vertainen Irma. Hän tulee Tilttiin joka toinen viikko. Tiltissä ammattilaiset ja vertaiset tekevät työtä rinnakkain. Monen kävijän mielestä tämä on yksi muutostyötä parhaiten tukeva elementti. Tilttiin vertaisuutta tuovat muutkin kävijät: jokainen voi halutessaan antaa vertaistukea omalla kokemuksellaan yhteisissä keskusteluissa.
Irma pysähtyy muistelemaan hetkeä, kun hän monta vuotta sitten astui itse ensimmäisen kerran Tiltin ovesta sisään Helsingin Peliklinikalle A-klinikan ohjaamana.
”Jännitti aivan hirveästi, miten minut otetaan vastaan. Aluksi tuntui, että paikalla oli vain vakikävijöitä, joiden porukkaan en solahtaisi. Jatkoin kuitenkin Tiltissä käymistä. Pian huomasin olevani itsekin vakkari, joka oli suunnittelemassa toimintaa ja kouluttautumassa Perheklubin ohjaajaksi.”
Pelaamatonta aikaa Irmalla on reilu vuosi. ”Kipuilin monta vuotta, ennen kuin onnistuin.”
Tilttiin voi aina tulla takaisin, mahdollisesta retkahtamisesta huolimatta.
MONELLA tie pelaamisen lopettamiseen on pitkä ja retkahdukset kuuluvat toipumisprosessiin. Tiltistä on saanut apua muutostyön tekemiseen omassa tahdissa ja merkityksellisen arjen löytämiseen ilman pelejä. Tilttiin on aina voinut tulla takaisin, retkahtamisesta huolimatta.
”Kun mietin Tiltissä käymiäni vuosia Helsingissä, ehkä isoin muutos on asiakaskunnassa. Nuoria on enemmän kuin yhdeksän vuotta sitten. Pelaaminen on siirtynyt nettiin. Ennen pelattiin paljon enemmän kivijalassa.”
Irmalle on tärkeää ja merkityksellistä toimia Tiltissä vertaisena.
”On hienoa, että voi omalla jutullaan auttaa muita. En ole kokenut, että Tiltti Espoo olisi erilainen kuin Helsinki. Sama Tiltti tämä on, vaikka onkin eri paikassa.”
ASIAKKAITA alkaa tulla pian avaamisen jälkeen. Toipuva pelaaja saapuu ensimmäisenä ja asettuu sohvalle noudettuaan kupin kahvia. Vaihdan hänen kanssaan kuulumisia siitä, mitä viikon aikana on ehtinyt tapahtua. Puhetta tulvii paljon. Hän kokee valppaana olemisen tärkeäksi, vaikka peliajatuksia on koko ajan vähemmän.
Irma liittyy keskusteluun. Kuulen samalla, että ovi käy. Hanna lähtee ottamaan tulijaa vastaan. Käy nopeasti ilmi, että tulija on paikalla ensimmäistä kertaa. Hanna jää keskustelemaan hänen kanssaan kahden kesken alakertaan. Tulija on pelaajan läheinen. Keskustelussa käydään läpi monia teemoja, joita läheisten kanssa usein tulee puheeksi: oma jaksaminen, rajojen asettaminen ja pelaamisen mahdollistamisen loppuminen.
Pelaajaläheistä ei jätetä oman onnensa nojaan.
Vaikka rajojen asettaminen edellyttää tiukkana pysymistä ja vaikealtakin tuntuvia päätöksiä, pelaajaläheistä ei jätetä oman onnensa nojaan. Läheinen ja työparini Hanna ovat samaa mieltä siitä, että pelaajaläheiselle on tärkeä tarjota kuuntelevia korvia ja tuskan vastaanottavaa läsnäoloa, jos hän sitä kokee tarvitsevansa. Hyvän tovin keskusteltuaan läheinen ja Hanna tulevat yläkertaan juttelemaan kahvikupin ääreen muiden kanssa.
VIIMEISENÄ paikalle tulee vielä yksi aiemmin käynyt pelaaja. Yhteisessä keskustelussa vaihdetaan kokemuksia pelieston asettamisesta ja arjen rakentamisesta uudelleen. Luottamuksellinen ja ratkaisuja etsivä keskustelu saattelee illan kävijät kotimatkalle. Irman lähtiessä kotiin jään Hannan kanssa vielä siivoamaan ja reflektoimaan kulunutta iltaa. Työpäivä päättyy ilta-auringon laskuun.
Teksti ja kuvat: Johanna Vakkuri, projektikoordinaattori, A-klinikkasäätiön koordinoima Yhteispelillä!-hanke
Teksti ja kuvat on julkaistu alunperin A-klinikkasäätiön sivuilla 16.3.2022.
